#tbt

Niin se vaan on, että huhtikuu on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin! Kuinka hurjaa? Mun mielestä äärimmäisen hurjaa. Hirmu usein kuulen (varsinkin itseäni reippaasti vanhempien) ihmisten päivittelevän sitä kun "päivät kuluvat aina vain nopeammin". Vai miten se meneekään? Ehkä ymmärsitte mitä tarkoitan. Mä olen vasta 21-vuotias ja jo nyt mun päivät, viikot ja jopa kuukaudet hujahtavat käsittämätöntä vauhtia eteenpäin. En edes uskalla kuvitella millä nopeudella vuodet vierivät viisikymppisenä.. Nyt mun mielestä on aina perjantai tai maanantai, muita päivä ei ole. En ehdi huomaamaan niitä.

Tästä tulikin mieleeni.. Kerroin viime postauksessa viettäneeni pikkusiskoni syntymäpäiviä. Mun pikkusisko täytti siis 19 vuotta! Hän on kävellyt nyt kauemmin kuin mitä mä ehdin koskaan kävelemään. Hän on nyt vanhempi kuin mä joutuessani onnettomuuteen. Se jos jokin tuntuu hurjalta.
Vähän mä olen ollut pieni vielä viimeksi kävellessäni. Eikä siitä ole kauaa aikaa. Voi että, mä olin kyllä hauska tyyppi kävellessäni. Huoleton, villi ja rakastin ihmisiä.
Nyt kun mietin itseäni reilu kolme vuotta sitten, huomaan kuinka paljon mä olen muuttunut. Paljon mussa on samaa hölmöä kuin ennenkin, mutta onnettomuus ja suuret muutokset ovat kasvattaneet mua henkisesti ihan hirmuisesti. Lisäksi muutamat (naurettavat) lisävuodet ovat ehkä hiukan aikuistaneet mua. Enkä mä ole enää varma, onko tämä henkinen kasvu tai jonkinlainen aikuistuminen kokonaan hyvä juttu.

Vanhoja ihania aikoja miettittyäni (tänään jo useampaan otteeseen) innostuin selaamaan iki-ihanan Irc-Gallerian kuva-arkistojani. Harmi, olin näköjään vanhimpia - eli varmasti myös parhaimpia - kuviani sieltä poistanut. Onneksi sieltä sentään joitain helmiä löytyi viiden ja kuudenkin vuoden takaa! Ehkä torstain kunniaksi lisään jonkun näistä ihanuuksista tänään vielä Instagramiini ;D

Tällaisin ajatuksin toivotan mukavaa torstai-illan jatkoa ja mä palaan tänne seuraavan kerran heti kun ehdin! 

xoxo, Jassu