pelkkä mieskin riittää

Vielä tunti aikaa! Kirjoittaa siis uusi postaus. Lupasin viikonloppuna baarissa eräälle erittäin mukavalle lukijalle, että parin päivän sisään kirjoitan uuden jutun, ja nyt on viimeinen hetki toteuttaa tämä lupaus. Kiitos siis hirmuisesti sinä mukava lukijani, joka tulit jututtaa mua Passionissa! Aivan mahtavaa, että joku uskaltaa tulla juttelemaan tavallaan aivan vieraalle ihmiselle, mulla ei ehkä olisi siihen pokkaa, ihan huippu fiilis jäi :)

Tänään voisin kertoa lyhyesti mun jääkiekko innostuksesta ja viime viikonlopusta sekä vastata erään lukijan jokin aika sitten kysymään kysymykseen laajemmin.

Elikkäs mä olen innostunut nyt hiukan lätkästä tässä viimeaikoina. Olenhan mä aikasemmillakin kausilla käynyt katsomassa Jypin pelejä ja nyt se innostus taas alkoi. Kävin muutama viikko sitten ekan kerran tuolin kanssa katsomassa peliä, ja se oli niin jännittävää, että pakko taas pian päästä peliä katselemaan. Itseasiassa tammikuulle onkin jo erään pelin liput ja takataskussa ;) Kaikenlisäksi Jyväskylän Synergia-areenalla on aika helppo kulkea pyörätuolilla, joten plussaa siitä!

Kävin tuossa pari päivää sitten lauantaina isäni ja pikkusiskoni kanssa pikkujouluilemassa eli katsomassa hyväntekeväisyys ottelua Synergia-areenalla. Voin sanoa, että oli muuten melkosen hauska peli. Erät kestivät sen minkä kestivät ja pieniä erikoisuuksia oli kesken ottelun sekä selostajat sössöttivät minkä kerkesivät. Väliin pieni viikonlopun tiedotus: Pelin jälkeen suuntasinkin muutaman kaverini 20-vuotis synttäreille ja sieltä jatkoilemaan baariin. Huhhuh.. Ja ei siitä sen enempää.

Jos vaikka kirjoittaisin välillä teitäkin kiinnostavista asioista. Eli (muutama) kysymys kuului:
Haluaisitko vielä joskus perustaa perheen?
Jos haluat niin koetko tilanteen vaikeaksi,koska olet pyörätuolissa ?
 Mitä siitä ajattelet ?

Kyllä, luultavasti haluaisin joskus perustaa perheen. Ennen onnettomuutta ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Ainakaan omia, adoptointi kuulosti paremmalta vaihtoehdolta. Mutta jotenkin onnettomuus ja kaikki tapahtunut ovat muuttaneet ajatuksiani perheen perustamisesta.

Tilanne on mielestäni ehdottomasti vaikeampi kuin ennen pyörätuolia. Kaikki on vaikeampaa ja asiat vaativat tietynlaisia järjestelyjä tietenkin. Mutta mikään ei ole mahdotonta - ainakaan vamman osalta. Tosin en vieläkään ole varma, pystynkö mä edes saamaan koskaan lapsia sisäelin vammojeni takia.. Mutta kyllähän perheen perustaminen taas voi tarkoittaa muutakin, hankkia (hyvällä tuurilla) mies ja vaikkapa koira tai en mä tiedä, pelkkä mieskin toisaalta riittää. Olisihan sekin omanlainen perhe. Eiväthän kaikki ns. normaalitkaan ihmiset pysty saamaan itse lapsia ja silti perustavat perheen tavalla tai toisella.

Ja vaikken miestä saisikaan niin onhan mulla omat vanhemmat, siskot ja siskojen lapset sekä toivottavasti joskus ehkä kummilapsi (tai lapsiakin). Ovathan nämä kaikki mulle perhe. Ja toistaiseksi aivan riittävä :)

Siinä muutamia ajatuksiani perheen perustamisesta. Kirjoitelkaahan mulle jatkossakin kysymyksiä, jotka teitä kiinnostavat! Vastailen suurimpaan osaan tuolla kommenttipoksissa ja joihinkin näin postausten merkeissä.

Ps. Ylihuomenna ratkeaa Vuoden Keskisuomalainen-kilpailu! Hui.

xoxo, Jassu

täällä ollaan!

Heippahei! Hupsis, nyt on jotenkin kummasti kokoajan jotain puuhastelua (ainakin siltä tuntuu), kun en edes tänne ole ehtinyt aikoihin kirjottelemaan. Täällä siis olen, vaikka en ole aikoihin kirjoitellut! Heti alkuun kiitoksia kaikista kivoista postaus ideoistanne, joita kirjottelitte jokin aika sitten kommenttiboxiin! Toteutan näitä ideoita tässä heti vain kun nämä mun kiireet (siis en ymmärrä, eihän mulla edes ole kiire ja en kerkeä tekemään mitään) loppuvat..

Kerron pikaisesti mun tän hetkiset kuulumiset: Hyvää kuuluu, aika rientää hirveätä vauhtia, joulu on jo ovella ja koulukin alkaa pian! Apua! Paniikki iskee. Siis koulun suhteen, ei joulun. Mä olen ollut ajoissa ja oikeastaan kaikki lahjat ovat jo paketeissaan sekä tonttulakinkin olen jo ostanut! Hihi. Mutta koulu, ounou.. Kuun loppuun mennessä mun on pitänyt tehdä pari itsenäistä kurssia.. No kyllä mä kerkeän. Mulla on tapana jättää asiat viimehetkeen, mutta pienessä paniikissa saan parempia tuloksia aikaan. Joten nooou pänic.

Mulla olisi muutama kuva näyttää viime viikonlopulta. Olin nimittäin Saappaan  pikkujouluissa.

Pukkikin käväs meidän luona, jeij!

SÄHKÖKATKOS..

Tonttuminä

Kuvia tosiaan on vain muutama julkaisukelpoinen. En ymmärrä mitä oon säheltänyt, sillä melkein kaikki kuvat tuolta ovat tosi huonoja. Nyyh, typerää. Kuinka hirveän hienosti olen ottanut kuvan sähkökatkoksestakin :D Huhhhuh.

Yritän mahdollisimman pian tehdä postauksen aikasempiin kysymyksiinne liittyen. Mutta en lupaa mitään, kuinka nopeasti se tänne tulee. Sillä loppuviikko on aika täynnä kaikenlaista superkivaa ohjelmaa. Esimerkiksi huomennakin tapahtuu jänniä, jaiks!

Huii jääkäähän odottelemaan uutta postausta sekä joulupukkia! Toivottavasti ette ole syöneet joulukalentereitanne tyhjäksi, mä nimittäin olen ollut tositosi kiltti enkä edes avannut kaikkia luukkuja, joita olisi saanut jo avata. Nyt mä alan katselemaan jotain kivaa nettitelkusta! Unia.

xoxo, Jassu

dove

Meinasin pitää teitä jännityksessä ja olla laittamatta kuvaa vielä vähään aikaan. Mutta ei, en pystynyt. Mulla ei ole kovinkaan hyvä itsekuri. Mä olen niiiin iloinen tosta tatuoinnista, että haluan jo päästä esittelemään sitä! Mun kaveritkaan (muutamaa lukuunottamatta) ei ole nähnyt vielä tota, eikä melkein kukaan edes tiedä, että otin ton! Hahahh. Saa nähä huomaako joku kavereista täällä tän ;)

Mutta siinä siis, omistettu Maijamurulle <3

xoxo, Jassu

iholla

xoxo, Jassu